Tervetuloa tutustumaan CO-CARBON-hankkeen politiikkasuosituksiin. Voit joko ladata suositukset pdf-tiedostoina alta tai vaihtoehtoisesti tutustua niihin tällä sivulla.
Politiikkasuositukset
Muistilista päätöksentekijälle
Sivun lopusta löydät 17.5.2023 järjestetyn Hiiliviisas kaupunkivihreä ilmastoratkaisuksi – politiikkasuosituksia kaupungeille -webinaarin tallenteen.
Hiiliviisas kaupunkivihreä ilmastoratkaisuksi
Kaupungit ovat keskeisessä asemassa Suomen hiilineutraaliustavoitteen saavuttamisessa. Päästöjen vähentämisen ohella tarvitaan hiilinielujen kasvattamista. Tämän mahdollistaa kaupunkivihreä – kaupunkien viheralueiden koko kirjo metsistä ja niityistä rakennettuihin puistoihin, katuistutuksiin ja pihoihin. Kaupunkivihreän potentiaalia hiilinieluna ja kustannustehokkaana sekä monihyötyisenä ilmastoratkaisuna tulee hyödyntää nykyistä tehokkaammin. CO-CARBON esittää ratkaisuksi hiiliviisautta ja osoittaa viisi keinoa, miten voidaan parantaa viherrakenteen hiilensidontaa, turvata hiilinieluja kaupunkikehittämisessä ja kehittää vähäpäästöisiä rakentamisen ja hoidon menetelmiä – ja samanaikaisesti tuottaa myös muita elintärkeitä ekosysteemipalveluja.
1. Hiilijalanjäljestä monihyötyiseen hiilikädenjälkeen
Rakennus- ja kiinteistösektori tuottaa nykyisellään noin 40 % globaaleista kasvihuonekaasupäästöistä. Tätä mittavaa hiilijalanjälkeä voidaan pienentää kasvillisuuden avulla, joka on edullisin ja monihyötyisin keino tuottaa kaupunkiympäristöön hiilikädenjälkeä. Hiilikädenjälki, toisin kuin hiilijalanjälki, keskittyy myönteisiin ilmastovaikutuksiin. Sillä tarkoitetaan ilmastonmuutosta hidastavia tekijöitä, esimerkiksi hiiltä sitovia ratkaisuja, joita ei syntyisi ilman suunnittelu- tai rakennushanketta. Hiilikädenjäljen kasvattaminen edellyttää viherrakenteen ilmastovaikutusten tunnistamista, kaupunkien asettamia sitovia tavoitteita kaupunkivihreälle ja hiilikädenjäljen arvioimista rakennushankkeiden elinkaarilaskennassa. Kaupunkivihreän hiilikädenjälki tuottaa useita hyötyjä. Kun edistetään hiiliviisautta, vahvistetaan samalla myös muita ekosysteemipalveluja: lievennetään helleaaltoja ja kaupunkitulvia, hillitään vesistöihin kulkeutuvaa huuhtoumaa sekä tuetaan luonnon monimuotoisuutta ja ihmisten hyvinvointia. Ilmasto- ja luontokriisiin vastaaminen edellyttääkin useiden näkökulmien yhtäaikaista tarkastelua ja monitoiminnallisen kaupunkivihreän vahvistamista.
2. Huomio kaupunkivihreän määrään, laatuun ja elinkaareen
Kaupunkivihreän tuottamat ilmastohyödyt ovat suoraan riippuvaisia vihreän määrästä ja sen potentiaalista varastoida hiiltä. Olemassa olevan kaupunkikasvillisuuden ja maaperän säilyttäminen on kaupunkisuunnittelun ensisijaisin keino ylläpitää hiilinieluja. Arvokkaimmat hiilivarastot kannattaa sen vuoksi jättää rakentamisen ulkopuolelle. Menetetty kasvillisuus tarkoittaa paitsi menetettyä hiilivarastoa myös nielun ainakin tilapäistä laskua. Uusia alueita rakennettaessa kaupunkivihreälle on varattava riittävästi tilaa ja suotuisat kasvuolosuhteet, sillä myös tiiviissä kaupunkirakenteessa tarvitaan viheralueiden tuottamia hyötyjä. Hiiliviisaasti rakennettuna uusikin kaupunkivihreä on tehokas hiilinielu. Suunnittelussa on kiinnitettävä huomiota erityisesti kasvipeitteisen pinta-alan laajentamiseen, monimuotoiseen ja kerrokselliseen kaupunkivihreään sekä vähäpäästöisiin kasvualustoihin. Kaupunkivihreälle tulee myös taata mahdollisimman pitkä elinkaari, jolloin sen hiilivarasto ehtii karttua. Samalla ehtii tasaantua istutuksen alkuvaiheen päästöpiikki, joka aiheutuu kasvualustasta vapautuvasta hiilestä.
3. Hiiliviisautta rakentamisen ja hoidon käytäntöihin
Kaupunkivihreän rakentamistekniikan ja hoitotapojen valinnalla voidaan vaikuttaa hiilivarastoon. Rakentamisvaiheessa on otettava huomioon erityisesti maaperä, sillä siihen on varastoitunut merkittävä osa hiilestä. Viherrakentamisessa tulee vaalia maaperän mikrobiologista toimintaa, esimerkiksi säilyttämällä olemassa olevaa maaperää ja hyödyntämällä kierrätysmaita, kompostia tai biohiilipohjaisia ratkaisuja. Maaperän hiilivarastoihin voidaan vaikuttaa myös kunnossapidon käytännöillä, esimerkiksi kehittämällä lehtikarikkeen paikalliseen käsittelyyn uusia työtapoja. Kaikkia viherrakentamisen ja -hoidon materiaaleja ja työtapoja tulee kehittää vähäpäästöisemmiksi. Myös vakioratkaisuna pidettyä hoitonurmikkoa on tarkasteltava kriittisesti leikkuutyön päästöjen ja myös luonnon monimuotoisuuden näkökulmista. Monihyötyisiin hoitokäytäntöihin siirtyminen, kuten hoitonurmikon muuttaminen niityksi, edellyttää sekä valtakunnallisten linjausten että asukkaiden ja asiantuntijoiden asenteiden muutosta.
4. Sosiaalinen kestävyys osaksi ilmastoratkaisuja
Hiiliviisauden edistäminen sosiaalisesti kestävällä ja oikeudenmukaisella tavalla edellyttää kaupunkilaisten tukea ilmastoratkaisuille. Hiiliviisauden suunnittelussa ja toteutuksessa on tunnistettava kaupunkivihreään liitettyjä erilaisia arvoja ja näkemyksiä ja yhteensovitettava näitä. Tällaisia ovat ilmastotavoitteiden lisäksi esimerkiksi luonnon monimuotoisuus, kaupunkikuvalliset tavoitteet ja virkistystoiminnot. On myös pohdittava, miten hiiliviisautta edistetään, ketkä tästä hyötyvät ja ketkä pääsevät mukaan päätöksentekoon. Viheralueiden suunnitteluun on otettava mukaan asukkaat, joihin kaupunkivihreää koskevat ratkaisut vaikuttavat. Kaupunkilaisia voidaan esimerkiksi sitouttaa viheralueiden hoitoon kokemuksellistamalla hiiliviisauden toimeenpanoa. Kasvava ymmärrys kaupunkivihreän monista hyödyistä lisää vihreän arvostusta ja samalla hiiliviisautta ja sen rinnakkaishyötyjä tukevien kunnossapitokäytäntöjen hyväksyttävyyttä.
5. Tehokkaammilla ohjauskeinoilla enemmän ilmastohyötyjä
Kaupunkivihreän ilmastohyödyt tulee ottaa huomioon kaikilla suunnittelutasoilla alkaen strategisen tason linjauksista toteutuksen työkaluihin. Maankäytön suunnittelun ilmastovaikutusten arvioinnissa on tunnistettava kaupunkivihreän ilmastohyödyt ja erilaisten vaihtoehtojen vaikutukset hiilinieluihin. Viherrakenteen hiilensidonta tulee sisällyttää myös tarkempaan suunnitteluun: esimerkiksi viherkerroin-työkalua ja erilaisia ympäristöluokituksia on mahdollista kehittää niin, että ne ottavat huomioon myös hiilensidonnan. Suunnittelijoita ja rakentajia voidaan kannustaa hiilikädenjäljen kasvattamiseen esimerkiksi hankintakriteerien avulla. Rakennussektorilla vakiintunutta elinkaariarviointia on laajennettava myös viheralueiden suunnitteluun ja rakentamiseen, jolloin päästään lähemmäksi rakennetun ympäristön kokonaisvaltaista päästöarviointia. Elinkaariarvioinnin avulla on mahdollista punnita, mihin ja miten rakennetaan – esimerkiksi raskas esirakentaminen, kansirakentaminen ja erilaiset päällysteet sekä kuljetuskustannukset kasvattavat kaupunkivihreän hiilijalanjälkeä.
Suosituksia kaupunkivihreän ilmastohyötyjen edistämiseen päätöksenteon eri tasoilla
1. Kansallinen ohjaus
- Viherrakenne ja sen merkitys ilmastoratkaisuna on tunnistettava kansallisessa ohjauksessa ja sisällytettävä kaikille kaavatasoille tulevassa alueidenkäyttölaissa.
- Kaupunkivihreän hiilinielut on otettava huomioon kuntien ilmastosuunnitelmien ohjeistuksessa.
- Viherrakentamisen tuotteissa, esimerkiksi kasvualustoissa tai taimistotuotteissa, on tunnistettava päästöt ja myös hiilensidonta niiden elinkaaren aikana.
- Hiiliviisaus tulee sisällyttää viheralueiden rakentamisen ja kunnossapidon kansallisiin ohjeistuksiin.
2. Kaupunkiseutujen strategiset linjaukset
- Kaupunkivihreälle ja sen ylläpitämälle hiilinielupotentiaalille on asetettava sitovat tavoitteet maakuntien, kaupunkiseutujen ja kuntien strategisissa linjauksissa ja ilmastosuunnitelmissa.
- Kaupunkivihreän ilmastohyötyjä, hyvinvointivaikutuksia ja luonnon monimuotoisuutta on tarkasteltava kokonaisuutena esimerkiksi viherrakenne- ja ekosysteemipalveluselvityksissä ja vahvistettava näiden yhteisvaikutuksia.
3. Maankäytön suunnittelu
- Tavoitteena on, että kaupunkivihreän ja kasvillisuuspeitteisen alan määrä ei vähene. Olemassa olevan viherrakenteen säilyttämisen ohella on turvattava uuden kaupunkivihreän lisääminen.
- Arvokkaimmat hiilivarastot tulee ottaa huomioon maankäytön suunnittelussa ja välttää erityisesti metsien ja luonnontilaisten kaltaisten alueiden rakentamista.
- Kaupunkivihreän tuottamat ilmastohyödyt on otettava huomioon kaavoituksen ilmastovaikutusten arvioinnissa. Hiilivarastojen menetys tulee arvioida osana rakentamisen ilmastovaikutuksia. Kaupunkivihreän hiilinielupotentiaalin arvioimiseksi tarvitaan tarkempia laskentamalleja.
- Viherrakenteen hyötyjä ja kasvullisen alan määrää tulee tukea sekä koko kaupungin tasolla että kortteleissa esimerkiksi viherkerroin-työkalun avulla.
- Maanvaraisia pihoja tulee suosia sekä rakentamisen päästöjen minimoimiseksi että monipuolisten ekosysteemipalvelujen turvaamiseksi.
4. Toteutus
- Viheralueiden suunnittelun ja rakentamisen tulee ensisijaisesti pohjautua paikallisiin olosuhteisiin, kasvillisuuteen ja maaperään.
- Olemassa olevan puuston ja erityisesti isojen puiden sekä maaperän säilyttämiseen on kiinnitettävä huomiota suunnittelussa, rakentamisessa ja kunnossapidossa.
- Suunnittelussa ja rakentamisessa tulee luoda edellytykset hyvinvoivalle ja elinvoimaiselle kasvillisuudelle ja hiilivarastojen kertymiselle sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä.
- Viherrakentamisen elinkaarilaskentaa sekä erilaisia ympäristöluokituksia ja mittareita on kehitettävä siten, että niiden avulla on mahdollista vertailla erilaisia vaihtoehtoja ja tukea hiiliviisaita ratkaisuja.
- Toteutuksen kaikkiin vaiheisiin on asetettava vähähiilisyyden kriteerit, alkaen suunnittelusta ulottuen materiaalien hankintaan.
5. Hoito ja käyttö
- Kaupunkivihreän hoidon tulee tukea kasvillisuuden ja maaperän elinvoimaisuutta ja hiilen sitoutumista kasvillisuuteen ja maaperään.
- Viheralueiden hoitoon on kehitettävä vähäpäästöisiä menetelmiä ja niistä tulee tehdä hankinnan kriteeri.
- Ilmastoratkaisujen sosiaalista hyväksyttävyyttä voidaan tukea ottamalla asukkaat mukaan kaupunkivihreän suunnitteluun, toteutukseen ja hoitoon sekä niitä koskevaan päätöksentekoon.
Hiiliviisas kaupunkivihreä ilmastoratkaisuksi – politiikkasuosituksia kaupungeille 17.5.2023 -webinaarin tallenne
Tietoa tutkimushankkeesta
CO-CARBON on monialainen tutkimushanke, jossa mitataan ja mallinnetaan kaupunkivihreän hiilensidontakykyä sekä luodaan ratkaisuja hiiliviisaan kaupunkivihreän suunnitteluun, toteutukseen ja kunnossapitoon. Tutkimusryhmään kuuluu ilmakehä-, maaperä- ja sosiaalitieteilijöitä sekä maisema-arkkitehteja. Ratkaisuja kehitetään tieteellisen tutkimuksen lisäksi vuorovaikutteisesti yhdessä kaupunkien, yritysten, asiantuntijajärjestöjen ja asukkaiden kanssa. Tavoitteena on tukea hiilensidontaa edistävien päätösten tekemistä ja hiiliviisaiden ratkaisujen jalkautumista. Hanketta rahoittaa Suomen Akatemian yhteydessä toimiva Strategisen tutkimuksen neuvosto (STN).
Tutustu tutkimustietoon politiikkasuositusten taustalla.
Yhteystiedot
Kirjoittajat: Hautamäki, Ranja; Järvi, Leena; Ariluoma, Mari; Kinnunen, Antti; Kulmala, Liisa; Lampinen, Jussi; Merikoski, Tiina; Tahvonen, Outi
Lisätietoa:
