Sukupuolten palkkaero

Naisten ansiot ovat keskimäärin 16 prosenttia miesten ansioita pienemmät

Vuonna 2022 naisten ansiot olivat koko työmarkkinoilla keskimäärin 84 prosenttia miesten ansioista. Eri sektorien sisällä naisten ja miesten ansioiden ero on pienempi: valtiolla ja kunnissa naisten ansiot ovat 88–89 prosenttia ja yksityisellä sektorilla 86 prosenttia miesten ansioista.

Naisten ja miesten välinen palkkaero on kaventunut hitaasti

Naisten ja miesten välinen palkkaero kapeni suhteellisen nopeasti aina 1980-luvun lopulle, josta lähtien palkkaeron kurominen kuitenkin hidastui. 1980-luvun loppupuolelta lähtien palkkaero pysyi pitkään noin kahdessakymmenessä prosentissa. Samapalkkaisuusohjelmien toiminta-aikana vuodesta 2006 vuoteen 2023 ero on kaventunut noin neljällä prosenttiyksiköllä.

Miten palkkaero lasketaan?

Naisten ja miesten palkkaero on laskettu Tilastokeskuksen ansiotasoindeksillä eli kokoaikaisten palkansaajien säännöllisen työajan keskikuukausiansioita vertailemalla. Ansiotasoindeksi ei sisällä ylityötä eikä pääsääntöisesti osa-aikatyötä. Sillä mitataan palkkaeroa juridisen sukupuolen mukaan.
Ansiotasoindeksi (Tilastokeskus)

Kolmikantainen samapalkkaisuusohjelma seuraa indeksin avulla sukupuolten palkkaerojen kehitystä. Lisäksi ansiotasoindeksiä käytetään tausta-aineistona esimerkiksi työ- ja virkaehtosopimusneuvotteluissa ja työeläkkeiden laskemisessa. 
Samapalkkaisuusohjelma 2020–2023 (Valto)

Naisten ja miesten palkkaeron suuruus riippuu siitä, miten ansioita mitataan. Ero on suurimmillaan vuosittaisissa kokonaistyöansioissa. Erilaisia mittaustapoja ovat esimerkiksi

Yrittäjänaiset kokevat toimeentulon epävarmaksi miehiä useammin

Yrittäjinä toimiville naisille oli yrittäjämiehiä selvästi tyypillisempää kokea ajoittaista taloudellista epävarmuutta ja toimeentulon niukkuutta. Yrittäjien tuloluokkien tarkastelussa yrittäjänaiset sijoittuvat miehiä harvemmin ylimpään viidennekseen ja miehiä useammin alimpaan viidennekseen.

Mistä palkkaero johtuu?

Naiset ja miehet työskentelevät eri toimialoilla ja eri tehtävissä. Monilla naisenemmistöisillä aloilla palkkaus kokonaisuudessaan on matalampi kuin miesenemmistöisillä aloilla. 
Ammattialojen sukupuolen mukainen segregaatio

Kunta-alan ja yksityisen palvelusektorin naispalkansaajien ansiot ovat keskimäärin pienemmät kuin teollisuudessa ja valtiolla työskentelevien miesten ansiot. Kunta-alan 420 000 palkansaajasta noin 80 prosenttia on naisia. Kunta-alan naisten palkkataso selittää suurelta osin naisten keskiansioita koko työmarkkinoilla.

Miehillä tulokehitys on voimakkaampaa kuin naisilla ja miehet saavuttavat keskimäärin nuorempina ansiotulojen huipun kuin naiset. Naisilla tulokehitystä hidastavat esimerkiksi miehiä pidemmät perhevapaat.
Perhevapaiden käyttö ja kustannukset

On huomioitava, että Suomessa koulutuksella ei voida selittää miesten korkeampia palkkoja. Naiset ovat miehiä koulutetumpia, mutta naisten keskiansiot ovat miehiä pienemmät kaikilla koulutustasoilla.
Koulutuksen sukupuolen mukainen segregaatio

Selittämätön palkkaero 

Kun tarkastellaan naisten ja miesten ansioiden eroa toisiaan vastaavissa tehtävissä, ansioiden ero on pienempi kuin sukupuolten ansioero koko työmarkkinoilla. Palkkaeroa, joka havaitaan tarkastelemalla saman ikäluokan naisia ja miehiä, joilla on sama koulutustausta ja jotka toimivat samoilla toimialoilla ja tehtävissä, kutsutaan selittämättömäksi palkkaeroksi. 

Tietoa yleisestä, taustamuuttujien suhteen vakioidusta palkkaerosta saadaan Tilastokeskuksen palkkarakennetilastosta. Vuoden 2018 palkkarakennetilastossa virallisen ammattiluokituksen tarkimman tason ja toimialan mukaan tarkasteltuna naisten ansiot ovat keskimäärin 6,7 prosenttia miesten ansioita pienempiä.

Alakohtaisia selittämättömiä palkkaeroja on selvitetty useissa työmarkkinajärjestöissä. Esimerkiksi tekniikan alan korkeakoulutetuista naiset ansaitsevat keskimäärin 95 prosenttia miesten palkasta, kun muut vaikuttavat tekijät on vakioitu.

Järjestöiltä ja työnantajilta odotetaan toimia palkkaerojen poistamiseksi

Vuoden 2017 tasa-arvobarometrin tulosten mukaan naisten ja miesten perusteettomien palkkaerojen poistamiseksi toivotaan aktiivisia toimia työmarkkinajärjestöiltä ja työnantajilta. 

  • Noin 90 prosenttia 15–74-vuotiaista vastaajista oli jokseenkin tai täysin sitä mieltä, että työmarkkinajärjestöjen tulisi toimia nykyistä aktiivisemmin naisten ja miesten perusteettomien palkkaerojen poistamiseksi. 
  • Vielä suurempi osuus vastaajista (94 %) oli jokseenkin tai täysin sitä mieltä, että työnantajien tulisi toimia nykyistä aktiivisemmin perusteettomien palkkaerojen poistamiseksi. 

Molempien väittämien kohdalla naiset olivat miehiä useammin työmarkkinajärjestöjen ja työnantajien nykyistä aktiivisempien toimien kannalla. Vanhemmat miehet olivat molemmista väitteistä huomattavasti useammin täysin samaa mieltä kuin nuorempiin ikäryhmiin kuuluvat miehet. Naisista nuorin eli 15–34-vuotiaiden ikäryhmä oli selvästi muita ikäryhmiä harvemmin täysin samaa mieltä väitteestä.

Lähteet

Attila, Henna & Pietiläinen, Marjut & Keski-Petäjä, Miina & Hokka, Päivi & Nieminen, Markku (2018) Tasa-arvobarometri 2017. Julkaisuja 8/2018. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö.

Bairoh, Susanna (2019) Valitaanko pätevä vai nainen? Sukupuolten tasa-arvo ja johtotehtäviin eteneminen tekniikan korkeakoulutettujen työpaikoilla (pdf 811 kt). Tekniikan akateemiset.

Eläketurvakeskus: Työeläkeindikaattorit 2018. Eläketurvakeskuksen raportteja 03/2018.

Pietiläinen, Marjut & Keski-Petäjä, Miina (2014) Työsyrjinnän seuranta Suomessa (pdf 3 Mt). Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja, Työ ja yrittäjyys 53/2014. 

Riihelä, Marja & Sullström, Risto & Tuomala, Matti (2014) Ikä, sukupuoli ja tuloerot. Yhteiskuntapolitiikka 79:6.

Suomen virallinen tilasto (SVT): Ansiotasoindeksi. Helsinki: Tilastokeskus

Suomen virallinen tilasto (SVT): Palkkarakenne 2018. Helsinki: Tilastokeskus

Suomen virallinen tilasto (SVT): Työvoimatutkimus. Helsinki: Tilastokeskus.

Viitamaa-Tervonen, Outi & Bruun, Niklas & Nummijärvi, Anja & Nousiainen, Kevät & Koskinen Sandberg Paula (2019) Samapalkkaisuuden perusteet ja edistäminen. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2019:28.