Mielipide | Palkkaus, vuorotyö, jatkuva resurssivaje, burnout...Hoitajan työ on kutsumustyötä, mutta kyllä siitäkin pitää maksaa riittävästi

Olen kuullut ammattiani kutsuttavan nimityksellä ”kutsumusammatti”. Sitä se on, mutta kyllä kutsumusammatistakin tulee saada asianmukainen korvaus, kirjoittaja toteaa.

Työolosuhteet. Palkkaus. Vuorotyö. Resurssivaje. Burnout. Lista on loputon.

Hyvinvointivaltio Suomi, maailman onnellisin maa Suomi.

Miten tilanteemme voikaan olla tämä? Maailmalla tunnettu ja arvostettu terveyden- ja sairaanhoitomme sekä samalla sosiaalihuoltomme, ovat kriisissä. Sellaisessa kriisissä, että yhteiskunnallamme ei ole varaa menettää enää yhtään ammattilaista.

Kun kaikkia vertailuja on tehty niin voin kyllä todeta, että koko sote on kuin keikkuva laiva, koko ajan kallistellut puolelta toiselle. Nyt kun laiva on vaarassa kaatua kokonaan ja alus etsii turvasatamaa, estetään siltä rantautuminen turvaan. Tämä on kuin heitteillejättö.

Etsitään syyllisiä, aletaan valmistelemaan kaikenlaisia lakeja ja pykäliä, jotta turvasatamaa ei löytyisi. Eihän hyvinvoivaa yhteiskuntaa rakenneta näin. Vajaalla resurssilla menty, ties kuinka kauan?

Kuinka moni on valmis tekemään esimerkiksi epäsäännöllisen epäsäännöllistä vuorotyötä?

Nukkuen, kun muut valvovat, valvoen, kun muut nukkuvat? Kääntäen vuorokausirytminsä taas lennossa ”normaaliin” päivärytmiin... Tehden taas pitkiä päiviä.

Keho tarvitsee lepoa selviytyäkseen moisesta vuorokausirytmin vaihtelusta, mutta lepo ei ole mahdollinen, kun on tehtävä lisätyötä omien vuorojensa päälle selviytyäkseen taloudellisesti. Sama toistuu joka kuukausi.

Kaikkea ei suinkaan ratkaista pelkällä rahalla, mutta kyllä se motivoi. Motivoi ihan todella jaksamaan arjessa, kun saat edes rahasi riittämään laskuihin ja ruokaan, kaikki sen päälle on luksusta.

Kuka tahansa voi koska tahansa sairastua, vakavastikin. Sairastuminen ei katso palkkapussia. Tällä hetkellä hoitohenkilökunnalla ei ole juurikaan aikaa vuorovaikuttamiseen potilaan kanssa, koska lähes jokaisesta vuorosta puuttuu ammattilaisia.

Tämä on erittäin huono asia, sillä jokaisella sairastuneella on sisäinen pelko, turvattomuus. Turvattomuus on asia, jota kenenkään ei tulisi kohdata. Ei etenkään hoidon piirissä. Sairastunut ihminen on yksin, yksin vieraassa ympäristössä.

Jokainen alalle opiskellut on tehnyt kovaa työtä. Herää huoli myös alalla opiskelevien jaksamisesta, osa heistä pohtii alan vaihtoa. Mistä tulevaisuuden tekijät?

Pelkästään mielenterveysperusteiset sairauspoissaolot ovat arkipäivää ja huolestuttavaa on myös, että työkyvyttömyyseläkkeet mielenterveysperustein jatkavat kasvuaan.

Olen kuullut ammattiani kutsuttavan nimityksellä ”kutsumusammatti”. Toden teolla sitä se on! Kyllä kutsumusammatistakin tulee saada asianmukainen korvaus.

Hyvät päättäjät, jokaisessa elämänkaaren hetkessä on tarvittu hoitohenkilöstöä. Heitä on tarvittu, kun olet syntynyt, sinä tai läheisesi on sairastunut, kun sukupolvi ikääntyy. Heitä on tarvittu ylläpitämään terveyttäsi, saadessasi ennaltaehkäisevää hoitoa.

Tässä vain ripaus. Sinä tiedät! Huominen tarvitsee meitä kaikkia.

Marjo Vackersairaanhoitaja, psykiatriakaupunginvaltuutettualuevaltuutettu (liik.)Vantaan ja Keravan hyvinvointialue