Auton valokiila havahduttaa Esa Vuorion irrottamaan katseensa maassa makaavasta pojasta. Vuorio on hetki sitten pysähtynyt ensimmäisenä onnettomuuspaikalle ja kokee helpotusta, että apuun tulee muitakin. Loukkaantuneita on viisi.
Hän nousee ja juoksee muutaman metrin päähän autojen luo ja kummastelee mielessään, miksi autoilijat vain istuvat paikoillaan. Päästyään ensimmäisen auton luo hän huomaa, että autoissa kuvataan. Tallennetaan kännyköihin maassa makaavia, vakavasti loukkaantuneita, nuoria.
Vuorio huutaa lujaa: "Mitä te teette? Tulkaa auttamaan! Täällä tarvitaan apua!”
Nainen autossa jatkaa kuvaamista ja vastaa näsäviisaasti, että voisi kyllä poistua, mutta takana oleva auto estää häntä peruuttamasta. Myöskään takana olevan auton kuski ei nouse auttamaan.
Vuorio kiroaa ja käskee autoilijoita poistumaan välittömästi. Kaukaa kuuluu hälytysajoneuvojen lähestyvä ääni.
– Tunsin suunnatonta raivoa. Miten mikään ei ole enää pyhää? Hädässä olevan ihmisen auttamisen sijaan tärkeämpää on saada kuvat onnettomuudesta nettiin kaikkien ruodittavaksi ja revittäväksi.
Yksin viiden loukkaantuneen apuna
Vain hetkeä aiemmin viisi nuorta on noussut huoltoaseman pihassa pieneen henkilöautoon. 16-vuotias Jasper Helin on tarkoitus kuskata tyttöystävänsä luokse Turun kehätien toiselle puolelle. Tytöt asettuvat etupenkille ja kolme poikaa taakse.
Urheilijanuorukaiset eivät meinaa mahtua takapenkille, eikä turvavöitä saada kiinni. Jasper Helin istuu keskellä, ihan penkin reunalla tehden tilaa vieressä istuville.
Muutaman minuutin päästä kello 23.16 etupenkillä istunut tyttö soittaa hätäkeskukseen. Auto on suistunut tieltä Runosmäen liittymässä ja pyörinyt katon kautta ympäri useita kertoja.
Töistä tulossa oleva Esa Vuorio huomaa liittymän ohi ajaessaan suuren pölypilven ja kummallisesti taivaalle heijastuvat auton valot. Hän hidastaa ja peruuttaa koukaten liittymästä onnettomuuspaikalle.
Näky on karmiva. Ensimmäisenä Esa Vuorion katse kiinnittyy auton edessä makaavaan poikaan. Hänen luokse päästyään Vuorio tietää heti, ettei paljoa ole tehtävissä. Poika vuotaa verta ja hengittää raskaasti.
Taustalta kuuluu toisen nuoren vaikerointia. Yhden pojista Vuorio ohjaa auton vierestä nurmelle istumaan. Hätäkeskukseen soittanut tyttö kyselee jatkuvasti maassa makaavan ystävänsä vointia. Vuorio ei raaski kertoa totuutta.
Ei kenenkään omaisen pitäisi saada tietoa onnettomuudesta sosiaalisen median kautta.
Anne Helin
Vuorio kiiruhtaa katsomaan kuskia, joka roikkuu pää alaspäin turvavyön varassa. Hän ei uskalla avata vyötä, jottei tyttö satuttaisi itseään entistä pahemmin. Pian Vuorio kumartuu taas maassa makaavan Jasper Helinin vierelle.
Onnettomuuskuva löytyi heti snäpistä
Pian kuva onnettomuuspaikasta on Snapchatissa. Kuvassa näkyy suuri määrä sinisiä valoja. Se on otettu kaukaa. Poliisi on saanut eristettyä alueen.
Jasper Helinin isoveli Kasper Helin on kavereiden luona ja juuri käymässä nukkumaan. Hän havahtuu isän kummalliseen puhelinsoittoon. Hänet tullaan hakemaan kotiin. Sekavan puhelun päätyttyä kaverit ryhtyvät selaamaan iltapäivälehtien sivuja. Löytyy järkyttävä uutinen – neljä loukkaantunutta ja yksi onnettomuuspaikalle menehtynyt. Samalla yksi kavereista muistaa nähneensä snäpissä kuvan joltain onnettomuuspaikalta.
Poliisi saapuu hakemaan. Syy luvataan kertoa vasta kotona.
Autoon noustessa poliisi kieltää Kasper Heliniä katsomasta puhelintaan. Matkalla mielessä jyskyttävät kysymykset herättävät epätoivoa: Sen on pakko olla Jasper, mutta ketkä muut ja kuinka pahasti. Veljeksillä on paljon yhteisiä kavereita.
Kaksi vuotta myöhemmin Jasperin kuolinpaikalla seisovalle Anne Helinille nousevat kyyneleet silmiin. Viiden nuoren automatka päättyi toukokuussa 2017 kahden pojan kuolemaan.
Hän palaa muistoihin karmivasta yöstä, jolloin heidän kotipihansa täyttyi poliisiautoista. Kasperin päästyä kotiin, äiti kertoi esikoiselleen tämän pikkuveljen kuolleen.
Äitiä ahdistaa vieläkin miettiä, miten Kasper arvaili poliisiautossa, mitä on tapahtunut.
– Ei kenenkään omaisen pitäisi saada tietoa onnettomuudesta sosiaalisen median kautta. Minusta on karmivaa, että siitä oikein kisataan, kuka sen kuvan onnettomuudesta saa ensimmäisenä nettiin, Anne Helin toteaa.
16-vuotiaana kuollut Jasper Helin oli oikeudenmukainen poika. Äiti Anne Helin tietää, että Jasper olisi ollut raivoissaan onnettomuuspaikalla kuvaamisesta. Vaikka poika oli onnettomuuden jälkeen niin pahoin loukkaantunut, ettei hän tajunnut häntä kuvattavan, äiti on edelleen vihainen poikansa puolesta.
Hän ei voi unohtaa niitä autoilijoita, jotka kuvasivat, mutta eivät auttaneet.
Apua ja juoruja tulvi surukotiin
Onnettomuuden jälkeisenä päivänä lähtivät liikkeelle niin uteliaisuuden kuin auttamishalun aallot. Kahden nuoren hengen vaatineesta onnettomuudesta puhuivat kaikki.
Helinien kotiin alkoi virrata apua. Heille kannettiin ruokaa ja pian äidille kerrottiin, että Jasperin jalkapallojoukkueen vanhemmat haluavat järjestää isoveli Kasperin ylioppilasjuhlat. Muut ottaisivat hoitaakseen parin viikon päästä järjestettävien lakkiaisten leipomiset ja siivoamiset.
– Koko Rusko kannatteli meitä. Sen välittämisen oikein tunsi. Meistä pidettiin hyvää huolta, Anne Helin kiittelee.
Samaan aikaan lähtivät liikkeelle juorut. Helinin perheen korviin kantautui huhuja, joissa spekuloitiin sillä olivatko nuoret juovuksissa. Puhuttiin, että liittymään olisi ajettu sataaviittäkymppiä. Hämmästeltiin sitä, millaiset nuoret ylipäänsä tuohon aikaan autoilevat.
Jasperin kuollessa hänen vierellään oli tuttu ihminen.
Anne Helin
Etenkin Jasperin isoveli oli ilkeistä puheista raivoissaan. Jasperin vaari kertoi heti tuoreeltaan tutuille avoimesti kaiken mitä tiesi onnettomuudesta. Ettei nuorista kukaan ollut humalassa. Kyse oli tavallisista nuorista matkalla kahvittelemasta huoltoasemalta kotiin. Silti vielä kuukausien jälkeen tutut tulivat kysymään, eikö kuski ollutkin humalassa.
Puheet satuttivat koko perhettä.
Tuntemattomasta auttajaksi tutuksi enkeliksi
Kohtalokkaan liittymän vieressä, pienellä kummulla seisoo Jasperin isän, veljien ja ystävien yhdessä tekemä valkoinen risti. Sen vieressä seisovat Esa Vuorio ja Anne Helin. Hän puhuu Vuoriosta enkelinä, jolle perhe on ikuisesti kiitollinen. Oli onni, että juuri hän sattui paikalle.
Onnettomuuden jälkeen Anne Helin keräsi puoli vuotta rohkeutta ottaakseen yhteyttä Esa Vuorioon. Hän halusi kiittää, mutta tapaaminen jännitti. Auttajan nimen hän oli saanut poliiseilta.
Vuorion saapuessa Helinien kotiovelle hämmennys oli suuri. He tajusivat tuntevansa toisensa. Molempien lapset pelasivat aikoinaan samassa jalkapalloseurassa. He ovat kannustaneet turnauksissa poikiaan samojen viheriöiden reunoilla.
– Minua lohdutti suunnattomasti se tieto, että Jasperin kuollessa hänen vierellään oli tuttu ihminen. Toisaalta surin sitä, että Esa joutui auttamaan yksin ennen kuin ambulanssit saapuivat. Niiden ihmisten, jotka vain kuvasivat, olisi pitänyt rientää auttamaan, Anne Helin toteaa.
Vuorion oli onnettomuuden jälkeen ensimmäistä kertaa kohdatessaan vaikea katsoa Anne Heliniä silmiin. On edelleen. Annen silmät ovat niin samanlaiset kuin Jasperin. Vuorio ei tule koskaan unohtamaan pojan silmiä ja katsetta. Hän katsoi auttajaansa koko ajan silmiin. Poika kuoli Esa Vuoriota katsoen.
Lue lisää: