BRYSSEL Ilmastonmuutoksen torjunta saa tuntuvan lisäpotkun Brysselistä keskiviikkona.
EU:n komissio julkistaa paketin, joka on kenties isoin kokonaisuus, mitä Brysselistä on koskaan tullut yhdellä kertaa. Julki on tulossa peräti 12 erillistä säädösehdotusta, jotka kaikki koskevat päästövähennyksiä.
Tässä viisi kysymystä ja vastausta, mitä oikein on luvassa – ja miksi juuri nyt.
Tästä on kyse
Termi "paketti" on EU-politiikassa aina höttöinen ja hankalasti hahmotettava. Se voi tarkoittaa melkein mitä tahansa, jossa on mukana enemmän kuin yksi asia.
Mutta nyt on luvassa todellinen paketti. Komissio aikoo julkaista 12 säädösehdotusta ja luultavasti samaan syssyyn myös päivityksen EU:n metsästrategiaan.
Tavoite on yksinkertainen: saada päästöjä alas.
Ilmastopaketti on vastaus kolmen kuukauden takaiseen "huhtikuun sopuun", jossa jäsenmaat, komissio ja parlamentti päättivät kiristää EU:n päästövähennystavoitteita vuosille 2030 ja 2050.
Kun aiemmin päästöjä oli vuoteen 2030 mennessä määrä vähentää 40 prosenttia vuoden 1990 tasoon verrattuna, huhtikuussa tavoite nostettiin 55 prosenttiin – tai oikeastaan 53–57 prosenttiin tulkinnasta riippuen. Vuoden 2050 tavoite on täysi hiilineutraalius.
Nyt komissio ehdottaa, millä toimilla tähän 55 prosentin vähennykseen päästään. Siitä tulee myös ilmastopaketin virallinen nimi, Fit for 55 eli vapaasti suomennettuna Valmiina 55:een.
Mutta huomautus. Julki tulee nippu ehdotuksia, ei valmista lainsäädäntöä. Ehdotukset ovat komission valmistelema näkemys siitä, mitä EU:n pitäisi tehdä, jotta se saavuttaa ilmastotavoitteensa.
Mitä on tulossa
Ilmastopaketista voidaan nostaa esiin neljä keskeistä palikkaa:
- Päästökauppa ja taakanjako
- Uusiutuva energia
- LULUCF eli hiilinielut
- Hiilitullit EU:n ulkorajoille
Päästökaupassa on kyse siitä, että hiilipäästöjen aiheuttamisesta on maksettava ostamalla markkinoilta päästöoikeuksia. Se koskee teollisuutta, energiantuotantoa ja EU:n sisäisiä lentoja.
Nyt komissio haluaa asteittain vähentää päästöoikeuksien määrää ja teollisuuden ilmaisia päästöoikeuksia. Lisäksi pohditaan, pitäisikö esimerkiksi tie- ja meriliikenne ottaa mukaan päästökauppaan.
Taakanjako kattaa sen, mikä ei kuulu päästökauppaan. Joka maalla on oma tavoite, joka kattaa muun muassa liikenteen, maatalouden ja asumisen päästöt. Vaurailta vaaditaan enemmän: Suomen ja Tanskan vähennystavoite on 39 prosenttia mutta samankokoisen Slovakian 12 prosenttia. Myös nämä tavoitteet kiristynevät.
Uusiutuvan energian direktiivi määrittää tavoitteen uusiutuvan energian osuudelle EU:ssa vuonna 2030. Nyt tavoite on vähintään 32 prosenttia, mutta komissio on hilaamassa sitä ylöspäin. Samalla arvioidaan, lasketaanko kaikki puupohjainen energia uusiutuvaksi vai ei.
Hiilinielut eli metsien ja maaperän hiilensidontakyky lasketaan erikseen. Komissio haluaa kasvattaa hiilinieluja, jotta päästölähteistä vapautuvaa hiiltä sitoutuisi mahdollisimman paljon. Tämä tarkoittaisi esimerkiksi metsien lisäsuojelua.
Koska tavoitteiden kiristäminen nostaa kustannuksia, ulkorajoille suunnitellaan hiilitulleja suojaksi halpatuonnilta. Esimerkiksi terästeollisuus on suorastaan vaatinut tulleja, mutta jarruttanut kantaansa kauppakiistojen pelon vuoksi. Tullit olisivat EU:lle myös tulonlähde, jolla rahoitettaisiin ilmasto- ja elpymistoimia.
Koko toimenpidelistan voit lukea tämän jutun lopusta.
Mikä paketissa on erilaista kuin aiemmin?
Erilaista on paitsi kireämmät tavoitteet myös se, että tällä kertaa EU:n on käytännössä pakko saavuttaa tavoitteensa.
Käänteen tekevä asia huhtikuun sovussa oli, että tavoitteet päätettiin kirjata EU:n ilmastolaiksi. Enää ei ole kyse poliittisista sitoumuksista, vaan lakisääteisestä velvollisuudesta vähentää päästöjä.
– Se näkyy paketissa, eli sitoviin toimiin on mentävä kovaa vauhtia. Komissiolta on tulossa signaali isosta muutoksesta, sanoo Itä-Suomen yliopiston kansainvälisen oikeuden professori Kati Kulovesi. Hän johtaa ilmastomuutoksen, energian ja ympäristöoikeuden kansainvälistä tutkimusryhmää CCEEL:iä.
Tätä paketti merkitsee Suomelle
Valtaosa ilmastopaketin uudistuksista sopii Suomelle vallan hyvin.
Suomen omat kansalliset tavoitteet ovat jo pääosin kireämmät kuin yhteiset EU-tavoitteet. Suomen tavoite on esimerkiksi olla hiilineutraali vuonna 2035, kun koko EU:n tavoite on vasta vuosi 2050. Kiristykset lisäävät myös puhtaan teknologian vientimahdollisuuksia.
Jokaisella jäsenmaalla on kuitenkin kipukohtansa: Hollannilla maatalouden päästöt, Saksalla autoteollisuuden kilpailukyky ja Puolalla kivihiili. Monella kipukohtia on useita, koska tavoitteista ollaan vielä kaukana.
Suomella niitä on ainakin kolme: metsätalous, sähköntuonti ja liikenne.
Metsäkiista on muuttunut rajuksi. Suomi ajaa sitä, että metsien talouskäyttö lasketaan jatkossakin uusiutuvaksi luonnonvaraksi eikä sitä rajoiteta kovalla kädellä. Jos puun energiakäyttö hankaloituu tai hiilinieluja päätetään kasvattaa reippaasti, vaikutukset voivat olla isot.
Toisaalta jos hiilinielujen säilyttämisestä aletaan maksaa EU-korvausta, metsänomistajille on luvassa myös lisätuloja.
Suomi tuo etenkin murheellisen Olkiluoto-projektin vuoksi Venäjältä sähköä, jota tuotetaan valtaosin fossiilisilla polttoaineilla. Jos tuontisähkö on mukana uudessa hiilitullijärjestelmässä, Venäjän-sähkö uhkaa kallistua.
Kolmas kysymys on liikenne. Autoilu kallistuu joka tapauksessa, kun liikkujia ohjataan vähäpäästöisempiin kulkuneuvoihin. Jos meriliikenne otetaan mukaan päästökauppaan, Suomelle elintärkeä rahtiliikenne kallistuu.
– Metsät on nostettu poliittisesti ja taloudellisesti tärkeimmäksi asiaksi, mutta jos puhutaan pelkästään niistä niin kuva vääristyy. Paketissa on paljon muitakin tärkeitä asioita Suomelle, myös positiivisia, professori Kati Kulovesi sanoo.
Näin keskiviikon jälkeen edetään
Valmista on aikaisintaan vuosina 2022–2023.
Kun ehdotukset on kuultu, alkavat neuvottelut komission, jäsenmaiden ja Euroopan parlamentin kesken. Nämä kolmikantaneuvottelut kestävät arviolta 1–2 vuotta, ja vasta sitten selviää millaisiksi säädökset lopulta muovautuvat.
Luvassa on paljon kritiikkiä, sillä paketti on niin iso että se osuu jollain tavalla kipeästi kaikkiin. Paketin esittelijä, komission varapuheenjohtaja Frans Timmermans joutuu perustelemaan ehdotuksia moneen kertaan.
Esimakua on jo saatu. Ympäristöjärjestöjen mukaan vuoden 2030 tavoitteen pitäisi olla ainakin 65 prosenttia, jotta Eurooppa pystyy pitämään lämpenemisen alle kahdessa asteessa. Suomessa metsäteollisuuden puolustajat ovat takajaloillaan ja pelkäävät, että uusilla EU-säännöillä sanellaan 150-vuotinen metsätalousperinne uusiksi.
Professori Kulovesi huomauttaa, että tavoitteita hilattaneen ylöspäin Fit for 55:n jälkeenkin. Edellinen sopu vuoden 2030 tavoitteista saatiin aikaan EU:ssa alle neljä vuotta sitten, ja jo nyt paketti laitetaan kokonaan uusiksi.
–Tieteen valossa näyttää selvältä, että EU on tähän asti tehnyt liian vähän. On mielenkiintoista nähdä, miten kunnianhimoisiksi tavoitteet asettuvat myös Fit for 55:n jälkeen.
Herättääkö EU:n ilmastopaketti toivoa vai huolta? Voit keskustella aiheesta alla tiistaihin kello 23:een asti.
Lisää aiheesta:
EU pääsi sopuun ilmastotavoitteesta – haluaa saavuttaa hiilineutraaliuden vuoteen 2050 mennessä