Utsjoen Skalluvaarassa, Kaldoaivin paliskunnassa, on tiettävästi maailman ainoa koulu, jota lapset käyvät poronhoidon ehdoilla. Siellä oppilaille ei tule läksyjä, koska niiden tekemiseen ei jää aikaa.
Reipas kolmasluokkalainen Anni-Siviä Länsman Nuorgamista olisi erotuskoulussa vaikka läpi vuoden, jos se olisi mahdollista.
– Täällä on kaikista parasta kaverit, paljon poroja ja kaikki läheiset ketkä ovat täällä. Täällä on myös mukava seurata poroja, varsinkin niitä jotka ovat omia, kertoo Anni- Siviä Länsman.
Tupa sijaitsee aivan erotusalueen tuntumassa, ja poroerotusaikaan lokakuussa sinne tulee alakouluikäisiä oppilaita Nuorgamia, Utsjokea ja Sodankylää myöten, opettajakin saapuu 70 kilometrin päästä. Koulua käydään syksyllä erotuksen keston ajan, lokakuusta alkaen, kuukaudesta kahteen kerrallaan. Muuna aikana tupaa käyttävät muun muassa luokkaretkeläiset ja leirikoululaiset.
Tänä vuonna koulurakennus täyttää kolmekymmentä vuotta. Sen kunniaksi paikalla juhlittiin viime sunnuntaina, ensin päivällä koulutuvalla ja illalla Utsjoella
Koulutupa on saamelaiskulttuurin kannalta korvaamaton
Koulutupaa ylläpitävän Guovssu ry:n varapuheenjohtaja Aslat-Jon Länsman pitää erotuskoulua saamelaiskulttuurin kannalta elintärkeänä. Poronhoito on saamelaiskulttuurin ydintä ja se tulee lapsille tutuksi jo varhaisessa vaiheessa.
– Kulttuuri, porotalous , saamelaisuus. Ollaan aivan ytimessä ja tämä on sellainen toiminto, joka tukee saamelaista kulttuuria parhaalla mahdollisella tavalla ja antaa sitten vahvan pojan nuorille opiskelijoille täällä, toteaa Aslat-Jon Länsman.
Koulutupa edesauttaa lasten ja vanhempien yhdessäoloa erotusaikoina, jolloin vanhemmat ja lapset huolehtivat yhdessä poroista ja samalla lapset käyvät koulua.
Kaldoaivin paliskunnan poroisäntä Vesa Länsmanin mukaan erotuskoulu on ollut porotalouden elinvoiman kannalta tärkeä.
– Lapset kiinnittyvät kulttuuriin ja elinkeinoon ihan toisella tavalla kuin ilman tätä koulua. Täällä opitaan saamelaista yhteisöllisyyttä luonnollisella tavalla, kertoo poroisäntä Vesa Länsman.
Koulun puuhamiehenä pitkään toiminut yrittäjä Asko Länsman pitää koulua täysin välttämättömänä poroelinkeinon kannalta katsottuna.
– Tämä on parasta oppisopimuskoulutusta koskaan. Lapset pääsevät varhain porohommiin kiinni ja monet myös jatkavat ammattiin. Nytkin täällä näkee kavereita, jotka ovat aloittaneet koulutuvasta ja ovat tällä hetkellä täysiä työmiehiä aidalla, kertoo yrittäjä AskoLänsman.
Koulua käydään porotöiden ehdoilla
Koulua käy kymmenkunta lasta vuodessa. He ovat Utsjoen ja Nuorgamin koulun oppilaita ja opettajana on ollut jo kohta kaksikymmentä vuotta Nuorgamin koulun opettaja Sisko Länsman.
– Tämä on loistavaa! Eihän näin hyviä puitteita ole kuin tämä koulu. Oppilaat ovat onnellisia, kun saavat olla näissä touhuissa mukana. He tuntevat yhteisöllisyyttä, että he kuuluvat tähän Kaldoaivin paliskuntaan, kertoo Sisko Länsman
Erotusaidalla koulua käydään sovelletusti. Taito- ja taideaineita ei opiskella. Opetus on sovitettu porotöiden mukaan. Kun poroja on aidassa paljon, keskitytään porotöihin. Hiljaisempina aikoina opiskellaan matematiikka, äidinkieltä ja englantia.
Yrittäjä Asko Länsman on huomannut tärkeän asian. Koulutuvan lapset ovat innokkaita ja Skalluvaarassa koulutyö on sulautettu porotöiden aikatauluihin. Lapset kiinnittyvät yhteisöön ja oppivat tärkeimmät asiat niin koulun kuin yhteisönkin kannalta
– Yksi erinomainen piirre koulussa on myös. Tämä lienee ainoita kouluja, jossa ei ole hometta, nauraa Asko Länsman.
Etelän herrat ei auttaneet, Nastolan rotarit kyllä
Kolmekymmentä vuotta sitten Nastolan Rotaryklubi rakensi Utsjoelle Skalluvaaran poroerotuspaikalle saamelaisten perheiden lapsille 84 neliön kokoisen hirsisen koulutuvan tukemaan lasten koulunkäyntiä. Klubin jäsenet ovat käyneet myös peruskorjaamassa koulurakennusta.
Avustushanke sai alkunsa, kun rotaryt tarttuivat paikallisten avunpyyntöön. Linkki Nastolaan oli tuttu lapinkävijä Lauri Ihamäki, jonka puoleen saamelaisaktiivit kääntyivät, kun valtiolta ei herunut apua. Nuorgamissa asiaa silloin ajoivat Kaldoaivin paliskunnan vahvat naiset Inger ja Vieno Länsman. Tuolloin kouluna palveli poroerotusten ajan kirkkoherran asuntovaunu, joka oli käynyt ahtaaksi.
Ihamäki sai rotaryt innostumaan hankkeesta ja käärimään hihat. Noin 300 000 markan budjetista liki puolet katettiin keräysvaroin, talkoopäiviä kertyi 150, ja tupaa on kunnostettu talkoilla näihin päiviin asti.
– Emme silloin tienneet, mihin lähdimme mukaan, hankkeen suuruutta ei tajunnut. Mutta eihän hankkeita kesken jätetä, vaan se vietiin loppuun asti, muistelee Nastolan Rotaryklubin presidentti Reino Toivonen.
Myöhemmin koulutuvan viereen on noussut vielä varasto käymälöineen. Alueella toimiminen on ollut vaativaa, koska Skalluvaarassa ei ole sähköä, nettiä eikä kunnollista puhelinverkkoa. Nastolalaisten rooli ei jäänyt pelkästään rakentamiseeen. Rotarien jäsen Erkki Hämäläinen toimi myös apuopettajana koulussa pariin otteeseen.
Koulun lahjoittaneet Nastolan rotaryt toivovat, että tästä eteenpäin nuorempi polvi ottaisi koulusta vastuun. Matka Lapin perukoille tuntuu vuosi vuodelta pidemmältä. Guovssu ry: puheenjohtaja Sivi Jomppanen-Länsman lupaa, että homma hoituu
– Me jatkamme tästä kyllä. Yhdistyksemme huolehtii tästä koulurakennuksesta niin, että siellä voi käydä koulua ja kaikki on kunnossa. Tottakai otetaan vastuuta harteille tästä koulusta, kertoo Sivi Jomppanen-Länsman.
Mitä ajatuksia tai muistoja juttu herätti? Voit osallistua keskusteluun Yle Tunnuksella 11.9. kello 23 saakka.
Lue myös: